Estetreenejä

Ollaan kotivalmentajan kanssa taas treenailtu, kun yhdessä vaiheessa tuntu että tuli joku solmu, eikä se tilanne vaan siitä auennut. Toki vaihdoin myös satulavyön panssariin, sekä uuden kuolaimen, joka vaikuttaa erittäin positiivisesti Aasiin. Voin kirjoittaa kuolaimesta tarkemman postauksen vielä myöhemmin. Mutta nyt ollaan saatu taas asioita kuntoon ja Aasi on ruvennu hyppäämään tosi hyvin. Ollaan treeneissä haettu sitä rentoa ja kivaa hyppäämis kokemusta Aasille ja sitä, että se voi luottaa muhun. Välillä aina mennään vähän mukavuusalueiden yli ja tehdään vaikeampia tehtäviä. Hieman rajoitetusti joutuu toki treenaamaan meidän kentällä, kun ei ole mahdollisuutta oikein maneesiin.

Ollaan löydetty takaisin se rentous ja hyvä hyppykaari hyppyihin. Aasilla on ihana hypätä, koska se hoitaa ponnistuspaikat mielellään itse ja sillon hyppääkin parhaiten kun antaa sen itse katsoa paikat eikä ala ite säätämään niidenkanssa. Yleensä siis aina ponnistuspaikat on meillä onnistuneita, tosin A haluais välillä lähteä turhankin kaukaa. Meillä esteillä treenattavaa on nimenomaan esteiden välit ja varsinkin kaarteet, että laukka säilyy hyvänä ja aktiivisena ja jotta saadaan sitä takaosaa enemmän alle.  Usein laukka vähän sammuu karteeseen, joka taas hankaloittaa hieman esteelle tuloa.

Aasi on kuitenkin ihanan rehellinen hevonen ja jonka hypyissä voi vaan nauttia ja se jopa tuntuu siltä kun se vaan liitää kevyesti ylitse. En oo koskaan treenannu näin hienolla hevosella, joka on niin tarkka jaloistaan ja osaava esteillä ja omistaa vieläpä ihan todella laadukkaan hypyn! Nyt kuitenkin katse kohti seuraavia kisoja eli hallialuemestaruuksia. Toivottavasti päästään tää kausi jo päästään kisamaan täysillä ja saadaan homma rullaamaan.

Tää on se mun elämäni estehevonen. Kaikista vaikeuksista huolimatta mä olen niin onnellinen, että tää hevonen löytyi ja tuli mulle♥

Munkinpippurista apua tammojen kiimaan

Kilpahevosilla kovat kiimat eivät ole niin toivottu asia kun taas siitoshevosilla. Me kilpailijat koitamme lievittää niitä oireita, koska se aiheuttaa usein haittaa treenauksessa.
Meillä kiima näkyy pienenä kiukkuiluna treenauksessa, ylireagointina pohkeisiin, satulavyönkiristyksessä, muttei muuten sen suuremmin. Kiimat alkaakin olla kokoajan enemmän vain ajankohtainen asia, joten tässäpä teille pieni tietopaketti Munkinpippurista!

Chia De Gracia on ensimmäinen suomalainen rehualan yritys. Yritys valmistaa luonnonrehuja sekä lisäravinteita hevosille ja koirille. Kaikki heidän maahantuomat raaka-aineet ovat asianmukaisesti laboratorisesti testattuja niin hygienia- kuin laatustandardeiltaan.

Meillä onkin nyt jo toinen pussi menossa Munkinpippuria, jota tilasin Chia De Gracialta. Pakkauskokoja löytyy 5 erikokoa ja minulla näistä on 500g pussi, joka kustansi 13€.
Munkinpippuri on siis hormoneja tasapainottava yrtti. Se tasaa kiimaoireita tammoilla, mutta tätä yrttiä voi käyttää myös oreille, jotka ovat esimerkiksi liian agressiivisia tai hankalia, sillä munkinpippuri rauhoittaa näiden käytöstä. Se myös auttaa imettävien tammojen maidontuotannon stimuloimisessa, sekä sillä pystytään tasamaan cushingintautia. Kesällä tätä on myös hyvä syöttää, koska sillä on hyönteisiä karkoittava vaikutus.

Oon syöttänyt Aasille nyt jatkuvalla käytöllä 2 ruokalusikallista iltaruokaan. Annostushan tässä on 500kg - 1-2rkl/vrk jatkuvasti käytettynä, sekä pelkästään kiiman aikana annettuna 3rkl. En oo Aasin kohdalla kokenut tarpeeksi käyttää pelkästään kiiman aikana isommalla annostuksella. Meille riittä tuo pienempi annostus jatkuvasti käytettynä.
Munkinpippurissa suositellaan 4 vuorokauden varoaikaa kilpailtaessa, vaikka tämä ei ole varoainelistalla. 

Aasi on ainakin syöny tätä iltaruuan seassa ihan moitteettomasti, eikä ainakaan tähän asti ole nirsoillut sen kanssa. Tässä ei kyllä ole kovin vahvaa tuoksua. Meillä tästä on apua varsinkin kiimojen kohdalla ja sen huomaa meidän tamman positiivisemmasta yleisilmeestä ja on olemukseltaan jo hieman rennomman oloinen, sekä satulavyön kiristäminenkin on ihan kivaa hommaa tän jälkeen.

Suosittelen kyllä kokeilemaan tammoille, joilla on kiimahäiriöitä tai ongelmia kiimojen aikana, koska tästä saisi varmasti hyvin apua luonnollisin keinoin. Meillä ei ollut suuria ongelmia, mutta silti hieman näkyviä ja inhottavia, joita saatiin näinkin yksinkertaisella keinolla helpotettua!

Uusi Samshield kypäräni

Moni varmaan on alkuvuodesta, ehkä vieläkin pohtinut minkä ostaa uudeksi kypäräksi kun vanha ei mene enää uusista standardeista läpi.  Monia varmasti harmittaa, kun on ostanut hienon kalliin kypärän ja se ei kuitenkaan mene standardeista läpi. Kypärässähän pitää nyt kilpaillessa olla joko EN 1384:2017 tai VG1 merkintä.




 Mulla oli Samshield kypärä jo ennestään, merkistä en pois vaihda, koska istuu mun päähän täydellisesti! Se on myös tarpeeksi kevyt päässä ja voi halutessaan ostaa Lady-lipan, sekä mikä parasta, voit itse tuunata Samshieldin sivuilla millaisen kypärän haluat! Kaikenlisäksi se on vielä todella helppoa suunitella. Tässä kohtaa saatat miettiä, että se pitää tilata ulkomailta ja maksaa luottokortilla tms. Onneksemme monet hevostarvikeliikkeet tekeevät tilauksen puolestani ilman lisämaksuja. Sinä vain suunnittelet ja laitat toiveesi sähköpostilla/puhelimitse haluamallesi liikkeelle, joka näitä tilauksia ottaa vastaan.  Itse tilasin jo toistamiseen kypäräni Ratsutarvike Satulavyön kautta. Kypärä tuli nyt n.3 viikkoon, viimeksi meni 4 viikkoa. Maksun suoritin vasta paikanpäällä.

Lämpimästi suosittelen teille Savolaisille käyttämään Satulavyötä Samshieldin tilauksessa, koska se todella on helppoa ja vaivatonta!

Halusin pitää kypäräni simppelinä, mutta jotain kivaa extraa oli saatava. Päädyin shadow matt malliin, johon laitoi merkin sekä raidat ruusukullalla, joka oli uusi väri Tää on niin nätti! En ottanut tähän erikseen lippaa, kun vanhaan kypärään ostin jo erikseen lipan, joten siirrän sen vain tähän kypärään.

Samshield on siitä kiva kypärä, että kypärän kokoa saa muokattua erikokoisilla sisuksilla, sekä sisukset saa irti ja on konepestävissä. Kypärässä on myös erittäin hyvä laatu, sekä tämä kypärä takaa turvallisuuden laadukkaan kuoren ansiosta, nimittäin kypärässä on käytetty samoja iskujavaimentavia materiaaleja kuin nykyajan motocross kypärissä. Kypärän sisuksissa on käytetty Fast Dry- kangasta, sekä siinä on uskomattoman hyvä ilmastointi.

Kypärä on siis ennenkaikkeaan turvallinen, mutta myös tyylikäs, laadukas ja hygieeninen!

Takaisin ruudun ääreen

Mä tosiaan päätin palata tänne takaisin, kun tuntu ettei instagramiin koskaan pystynyt kirjottamaan tarpeeksi asioita. Tässä tän tauon aikana on tapahtunut paljon asioita, joten voidaan kelailla asioita nyt vuoden mitalta.

Reilu vuosi sitten, tein elämäni raskaimpia päätöksiä ja päästin rakkaan ponini laukkamaan vihreille laitumille, eli Sandyn. Sandy kerkesi minulla on n. 10 vuotta. Siihen siis mahtui paljon lapsuusmuistoja ja poni opetti miltä voiton huuma tuntuu, miltä tuntuu laukata täysiä maalilinjan yli puhtaan radan jälkeen ja myös sen, miltä tuntuu maistaa kentän hiekkaa. Sandy oli mulle se elämäni poni.Sandy oli maailman kultaisin poni. Sandyn hauta on tallin takana ihan spesiaali paikalla, joten sinne tulee vietyä kynttilä harvasen päivä. Aluksi en kestänyt kävellä edes talliin ja kääntää päätä tyhjään karsinaan päin. Aina kun toin Milan sisälle, se pysähtyi tuijottamaan tyhjillään ammottavaa karsinaa ja hirnumaan sinne, se oli jotenkin sydäntäraastavaa.  Alhaalla oleva kuva on viimeinen kuva meistä, juuri sinä päivänä kun poni pääsi laukkailemaan vihreille laitumille♥

  

Eikä se suru vielä siihen loppunut. Useimmat varmasti tiesivät, että asiat Milan kanssa oli välillä todella hyvin ja päästiin kesällä 2016 hyppäämään hienoimpia ratoja ikinä Kuopion aluekisoissa 100 & 110cm luokat. Mut sitten yhtäkkiä kesän jälkeen, Mila ei mennyt enää puomin yli ja oli tosi haluton liikkumaan. Se pystyyn hyppiminen alkoi olla jo vaarallista. Mila meni ainoastaan silloin hyvin ilman riehumista, kun mentiiin ilman satulaa. Milalle vaihdettiin satulaa tosi paljon, eikä sillä ollu vaikutusta. Mitään ulospäin näkyvää vammaa ei näkynyt. Tosin sillä aina oli selkä todella herkkä. Mietittiin pitkään lähdetäänkö sitä tutkimaan sitä selkää enemmän ja mahdollisesti arvokkaisiin leikkauksiin. Tätä mietittiin todella pitkään ja hartaasti. Tulin tulokseen, että entä jos se sen pitkän tauon jälkeen ei siltikkään parane? jos Milasta ei vaan ikinä tulisi estehevosta? Miksi muuten se nopea hevonen oltaisiin myyty pois ja lopettanu laukkahevosen uran?  Laukkahevosillahan eläkeikä on 10v. Silmiä arvataa varmasti se, että laukkahevosilla kilpaillaan jo 2-vuotiaana. Tulin siis siihen tulokseen, että en halua kaverille kipuja ja päästin Milan myös vihreille laituminne parisen kuukautta Sandyn lähdön jälkeen. Pitkään vielä jossittelin teinkö oikein vai en. Tämä asia on painanut pitkään harteilla.  

©Aaveen.net

Kävin kokeilemassa monia hevosia siinä välissä. Mikään ei oikein tuntunu hyvältä ja kaikissa oli vähän jotain. Muistutuksena, olin siis haaveillu pikkulikasta asti valkoisesta estehevoseta.  Yksi päivä sitten selaillessa, löysin sen. Pääsin sitten kokeilemaan hevosta tosi pian, kiitos rakkaan kummitädin, joka kuskasi ja lähti mun mukaan kokeilemaan!  Kun näin sen hevosen, mä tiesin, että se se on.  Menin selkään ja se fiilis vaan vahvistui. Hyppäsin, se tunne oli silloin sanoinkuvailematon.  Seuraavalla viikolla oltiinkin jo matkalla kohti etelää.  Siinä se sit oli, mun uusi hevonen Strenia eli Aasi! Kyllä, lempinimeltä Aasi, vaikka tamma onkin herttainen ja aivan ihana käsitellä ja ratsastaa. Aasilta löytyy luonnetta kun tarven vaatii, kiitos suvun. Tällä hevosella on superhieno hyppy ja niin älyttömän tarkka jaloistaan. Mutta millonka mä ostin hevosen joka olisi tasanen, en koskaan! Aasi osaa pelätä turhia ja nähdä pieniä vihreitä miehiä, ja kissoja ja vähän kaikkea. 

Aasilla kuitenkin on nyt vähän ongelmana se, että on päässyt niskanpäälle. Eli kieltoja. Kunhan vaan kiukkuilee. Suinkaan ne kiellot eivät tule siihen esteen eteen vaan jo pitkän matkan päästä. Nyt ollaan muutamat radat menty ja rusettikin jopa saatu. Osa menny hyvin, osa ei niin hyvin.  Korkeushan ei ole tälle ongelma. Treeneissä paljon koitettu löytää ongelmaan ratkasua. Ja kokoajan edistytään. Kyllä ensikausi näyttää jo paremmalta! :-)

Strenia eli Aasi on 13-vuotias FWB tamma. Isä on Kansas i.i Ramiro Z ja emä Garantie, e.i Garibaldi II. 

©Emma Julkunen

 

Nyt matka siis jatkuu Aasin kanssa. Tervetuloa mukaan uudet ja vanhat lukijat!

 

 

Milan ensimmäinen hieronta

Otsikon mukaan, tänään oli Milan ensimmäinen hieronta. Hierojana meillä oli Kari Tullinen.
Milaa ensin hieman ihmetytti hieronnan alussa, että mitäs ihmettä tämä nyt on. Kipeitä paikkojahan sieltä löytyi lavoista ja selkärangasta, johon tietenkin tamma reagoi ja vähä nyökytteli päätään sekä kiemurteli. Toiselta puolelta se olikin enemmän jumissa, juuri sieltä puolelta mihinkä on vino. Se oli kyllä ihan odotettavissakin !

Milasta huomasi, että alkoi pikkuhiljaa rentoutua kohta kohdalta. Olin tosi yllättynyt, että neiti käyttäytyi niinkin hienosti, vaikka varmasti välillä kirpasee, kun on niin jumissa. Kun hierontaa oli sitten kestänyt jo hiukka pidemmän aikaan, Mila alkoi sitten nuokkua ja suuri haukottelu alkoi. Huomasi kyllä, että alkoi nauttia jo hieronnasta. Teki kyllä hommansa tosi taitavasti ja kävi joka kohdan läpi myös hieman kertoen samalla. Kun hevosestakin huomasi, että se rentoutui ja hieronnasta näytti olevan apua. Viikon sisään nyt pitäisi näkyä sitten eroa, mutta loppuviikon se saa olla kevyellä käytöllä, toisinsanoen huomenna aloitetaan ravailulla ja taivuttelulla, kevyempää ratsastusta. Eikä hyppyjä nyt ihan pariin päivään. Uusi aikakin tuli heti varattua ennen kisoja, jospa tästä olisi vielä paljon apua tälle herkkä hipäiselle ! Suosittelen kyllä lämpimästä tätä.

Pahoittelen kuvien laatua, kun ovat kännykällä otetut, eikä se ole parhain mahdollinen.

Kun ei vaan toimi

Oon ollut nyt pidemmän aikaa pois täältä blogista (taas). Syynä löytyy ihan vaan se, ettei ole ollut intoa kirjottaa, ei oikeastaan ole ollut edes aihetta, enkä edes kerennyt! Pitkästä aikaa istahdin rauhassa tähän koneen ääreen ja nyt on päässä asiaa, jotka haluan tänne blogiin purkaa.

Me ollaan Milan kanssa kyllä koko ajan kisoissa käyty ja valmmenuksissa. Haettiin muuten ekaa kertaa aluevalmennus renkaaseen. Myös kotiin ollaan saatu valmentaja, joka käy sitten ihan kotikentällä pitämässä valmennusta. Kisat on mennyt vähän niin ja näin. Toisinsanoen ei mitenkään. Yhdet kisat mentiin hyvillä mielin vaikkakin molemmista luokista 4vp, mutta heppa tuntu hyvältä ja molemmilla oli hyvä mieli! Välillä on joutunut itkua pidättelemään kotona ja hammasta purren miettiä, mitä tapahtui ja mitä tein väärin. Joskus harmittaa tosi kovasti ja katkerana katsoa muiden ratsastusta, kun se vaan näyttää ulkopuolisen silmiin niin sujuvalta ja helponnäköiseltä, niinkun sen kuuluukin. Kuulin nuo samat sanat eilen äitiltäni, hypätessäni Milalla. Kun taas itse totesin, että tämä tuntuu raskaalta ja jännittyneeltä. Tuon jälkeen, alkoi kieltely, eikä syytä oikein löytynyt. Harmittaa, kun kotona ja valmennuksissa tuntuu, että hypyt menee lähes aina nappiin ja Mila on rauhallinen. Kisoissa taas molemmat jännittää ja sitten Milan liika jännitys hankaloittaa sen omaa keskittymistä. Toki, olen itse vienyt Milaa eteenpäin ja minulle tullessaan sillä oli menty yhdet ainoat kisat, joten Mila on todella kokematon ja ikäisekseen paljon jäljessä, vauva♥

Seuraavana päivänä eli eilen, otettin uudelleen hypyt ja 10cm pienemmillä esteillä ja yllätys yllätys, kaikki on taas hyvin. Hypyt olivat rentoja ja hyppypaikka löytyi. Mila oli selästäkin aivan rento ja laukassa venytti kaulaansa ja laski päätä alemmas. Molemmille jäi onneksi hyvä mieli tästä kerrasta. Tähän totean vaan, että voihan tammat !

Vielä yksi video GoR:in aluekisoista 100cm luokasta.

Pientä selvitystä

Moni on varmastikkin huomannut, että olen ollut poissa täältä bloggerin parista jonkin tovin. Mulla ei ole suoraan sanottuna ollut mitään kiinnostusta kirjottaa tänne ratsastuksesta, kun pää on ollut täynnä ajatuksia, keskeneräisiä sellaisia, joita en sitten halunnut tänne julkiseksi vielä kirjoittaa, mutta nyt ajattelin lähteä purkamaan asiaa, kun pään sisällä niitä on mietitty ja itketty ja yritetty kaikin keinoin korjata. Mutta palaan takaisin tähän ruudun taakse teille kirjoittamaan taas.

Tosiaan, joku on voinut nähdä ilmoituksenkin Milasta myytävänä. Ajattelin laittaa sen myyntiin, koska tuntui että se oli vain liian hankala minulle, vaikka itse sitä eteenpäin olen paljon vienytkin. Koska tottakai se harmittaa, kun ei radat onnistu ja miltein joka kerta voi olla vain pettynyt. Yritin sitten miettiä että onko vika siinä ettei meidän yhteistyö suju, muttei se kyllä siinäkään ollut. Kotona Mila on hypännyt ihan ongelmitta ja eilenkin hypättiin 110cm rataa kotona ja kaikki hyppypaikat onnistui samoinkuin tempo pysyi samana, eikä yhtään kieltoa tai pudotusta. Sileällä se liikkuu todella nätisti ja rennosti peräänannossa, tekee puhtaat laukanvaihdot, väistöt, avot ynnämuut ! Heti ilmotuksen laitettua Mila alkoi kulkea hyvin, tuntui että kokosin itsenikin esteillä ja ajattelin ehkä että nyt täytyy tehdä jotain, enkä halua tästä luopua. Joten nyt päädyimme ottamaan ilmoituksen pois, ollaan me sitten hyviä myymään hevonen, heh.. Nyt kuitenkin meillä treenit jatkuu ihan samalla mallilla, kovemmalla työllä ja erinlaisilla tekniikoilla. Jospa tämä tästä vielä iloksi muuttuisi !
Neiti kuitenkin meille jäi ja jääkin, eikä minnekkään lähde.